Jos aamulla herätessä on toukokuu ja pari astetta pakkasta päivästä ei voi tulla kovin hyvä. Maa on ihan kuurassa kun hörpin kahvia ja katson ikkunasta kun mies houkuttelee meidän kolme-vuotiasta autoon istumaan. Aika mennä hoitoon ja miehen töihin. Miten mies jaksaakin pysyä toisinaan niin rauhallisena ja tyynenä aamuisin lapsen kanssa, vaikka on kiire ja väsy. Mulla palaa pinna viikonloppu-aamuisinkin vaikka ei edes ole kiire minnekään.
9:ltä olis parturi. Onneksi. Takatukka on jotenki pässy taas kasvamaan ja sivutkin ulottuu jo hyvän matkaa korvien päälle. Ja illalla ajattelin vielä värjätä hiukset omalla turvallisella värilläni, mustalla. Sitten on tytön hammashoitaja-aika puolilta päivin ja illalla se lääkäri-aika. Hmph.
Ajattelin käydä myös kysymässä töitä kesäks paikasta jossa oon ollut monena kesänä.. Ja oon valmis jättämään nykyisen työpaikkani kesätyöpaikan takia. Vai oonko...