Mun ympärillä on seinät, joiden ulkopinta on maalattu keltaiseksi ja sisäpinnalla vaihtelee keltainen, sininen ja muut, lähinnä tapettien olemattomat värit. Mutta se on kaikki omaa, omaa ja omaa. 3 kerrosta, iso sauna, upouusi pellettikattila, (joka kylläkin toimii vaan niin itse halutessaan) ja tomatintaimet jotka kylläkin unohtuivat patterin viereen ja kuivuivat siihen. Ulkona oma piha, tyttären keinut ja leikkimökki, mansikkamaa ja pahuksen puut, jotka miehen sukulaisen tulisi tulla kesällä kaatamaan. Mutta se on omaa.
Reilun kävelymatkan päässä lähikauppa, johon käydään tilille ostamassa maitoa ja apteekki josta käyn silloin tällöin pakon edessä hakemassa buranaa pistelevään päänsärkyyni. Apteekissa toimii farmaseuttina jo varmaan ikänsä siellä toiminut vanhempi rouva jonka asiakasystävällisyys tai pikemminkin sen puuttuminen saa mut mielellään ajamaan vajaan kahdenkymmennen kilometrin matkan toiseen apteekkiin, isompaan kaupunkiin. Kaupunkiin, joka on aika kylä sekin. Tätä tää elämä täällä on. Maalla. Kaikki tuntevat toisensa tai ainakin luulevat tuntevansa ja naapurit tervehtivät toisiaan.