Ensin kun on puhallellut ilmapalloja ja taiteillut niistä koiria, papukaijoja ja käärmeitä ja samalla murjottanut miehen kanssa on hyvä jatkaa vappua eteenpäin ja siirtyä ulos grillaamaan. Pitää grilliä liian lähellä taloa ja haista aivan savulle. Syödä hieman kärähteneitä makkaroita ja yrittää selvittää mikä ihme pian kaksi vuotta naimisissa olleen parin välejä nyt niin voi kiristää.

Avioliitto on niin vaikea asia. Vanhemmuudesta puhumattakaan. Uskon, että lapselle parasta on olla kahden vanhemman kanssa (miehen ja naisen, eli isän ja äidin) mutta kahden vanhemman on enemmän kuin vaikeaa kasvattaa lasta yhdessä. Mun miehestä päävastuu kasvattamisesta olis hyvä määrätä vaikka oikeudessa jommalle kummalle vanhemmista ja toinen olis sitten apuna ja tekis miten toinen sanoo eikä kyseenalaistais toiden metodeja kun kerran näin on sovittu ja määrätty. Mutta kuka siihen suostuis? En minä ainakaan.. muuta kun siihen päättäjän rooliin. Toisaalta olis helppo olla ja toimia jos toinen kertois kuinka tehdään kun oppis vaan olemaan ajattelematta omilla aivoillaan. Mutta ei. Ku ei niin ei niin ei.

Otin tänään puolikkaan pillerin uudesta hienosta purkista joka on ollut lääkekaapin nurkassa odottamassa tarpeeks suurta ahdistusta. Tänään sellainen sit lopulta tuli. Koen olevani edelleen oma itseni vaikkakin tunnen, kyllökin aika vähäisenä lääkkeen vaikutuksen..

2 vko lomaan... saa nähdä jatketaanko sairaslomaa siihen asti. Lähinnä haluaisin lomalle jo nyt. Ihan itekseni.. Mutta rahapula vaivaa.