Ottaa kovasti luonnolle olla sairaslomalla. Kun on tottunut kantamaan vastuunsa ja olemaan läsnä niin tuntuu kun pettäisi koko porukan kun makaa kotona ja yrittää pitää mielen virkeänä... Ja nyt sitä pitäisi vielä jatkaa. Sitä mieltä oli terapeutti kun äsken kävin tapaamassa. Olis syytä jatkaa ainakin meidän etelänlomaan asti ja niin sitten varasin ajan huomis-illaks samalta lääkäriltä kun viimeks. Ottaa luonnolle. Kertakaikkiaan.

Enkä mä ole edes varma, pitäisikö mun olla sairaslomalla töistä vai kotoa. Mutta kun kotoa ei saa sairaslomaa. Mies ja lapsi tarvitsee sua joka tapauksessa, oli päässä vikaa tai ei. Aika rajua. Lomaa se ei kuitenkaan oo, kun illat saa kuitenkin viilettää tukka putkella ja kuunnella niitä elämän ääniä joihin juuri nyt on niin väsynyt.

Haluaisin vaan olla yksin. Yksin jossain kaukana kaikesta.